KUINKA RAKENTAA TOIMIVA JA TURVALLINEN PARISUHDE?

           

 ”Täydellinen parisuhde” tarkoittaa monelle ihmiselle suhdetta, joka sisältää hauskuutta, jännitystä ja intensiivistä seksuaalista viehätystä toiseen.  Aika ajoittain esiintyvät pienet erimielisyydet ovat helposti ratkaistavissa. Odotukset ovat sellaiset, että kumpikin pysyy suurin piirtein sellaisena, kuin hän oli silloin kun tavattiin.

Useimmat suhteet alkavat tällä tavoin, mutta usein asiat muuttuvat – asiat rutinoituvat ja puolisot oppivat tuntemaan toisensa paremmin ja ”täydellisen parisuhteen” luonteenpiirteet häviävät. ”Täydellinen parisuhde” on tullut matkansa päähän.

Parisuhteesta voi kuitenkin tulla molempien kumppaneiden opettaja henkilökohtaisessa kasvussa. Se voi parantaa emotionaalisia, psykologisia ja hengellisiä haavoja, joita meillä jokaisella on. Tämän kaltaisessa parisuhteessa kumppaneiden välinen rakkaus kasvaa ja syvenee ajan kuluessa. 

Tämä tarkoittaa, että molemmat voivat muuttua – kasvaa yksilöinä toisilleen sopivimmiksi.

Turvallinen ja toimiva parisuhde on suhde, jossa toiselle ei käännetä selkää ja toista kohti ei hyökätä. Tästä tehdään sopimus kahden aikuisen ihmisen välillä ja siitä pyritään pitämään kiinni. 

On luonnollista, että se on vaikeata ja sen eteen pitää työskennellä ja sen vuoksi toimivan ja turvallisen parisuhteen rakentamisessa käytetään erilaisia harjoituksia emotionaalisen ja seksuaalisen yhteyden luomiseksi ja ahdistuksen sietämiseksi.

Tässä, kuten kaikessa muussakin ihmisen kehittymisessä, pätevät seuraavat periaatteet:

1. Vain sen voi muuttaa, mistä on tietoinen.
2. Jos en voi kertoa mitä tarvitsen, minun on muututtava.
3. Jos kumppanini ei voi vastata tarpeisiini, hänen on muututtava.
4. Jokaisen on kohdattava henkilökohtaisen kasvun vaikeus ja tuska.

Tämä kaltaisessa parisuhteessa intiimiys ymmärretään laajasti ja se ei ole rajoittunut yhdyntään tai seksuaalisuuteen. 

Intiimiyden katsotaan sisältävän emotionaalisen ja seksuaalisen tason ja parisuhteen ydinkysymys on vahvistaa ja syventää juuri tätä intiimiyttä. 

Intiimiyden ydinolemus on yhteyden, emotionaalisen läheisyyden ja arvostuksen tunne ja parisuhde itsessään on kunnioitukseen ja luottamukseen perustuva ystävyyssuhde.

Emotionaaliset ja seksuaaliset treffit

Kirjoitan seuraavassa hieman parisuhteen seksuaalisuudesta ja imtiimydestä. Olen, yhdessä vaimoni Riitta Ala - Luhtalan kanssa, vetänyt useita  parisuhdekursseja ja nämä asiat ovat olleet siellä aineistossa mukana.

Samoin näitä asioita on käytetty seksuaalineuvonnassa ja -terapiassa. Saattaa olla, että ovatpa ne vilahtaneet nimissämme jossain lehtijutussakin.

Parisuhteen totta – ei totta –testi:

1. Seksi on enemmän työtä kuin leikkiä
2. Kosketus johtaa aina yhdyntään
3. Kosketusta on vain makuuhuoneessa
4. Et enää odota seksuaalista kohtaamista
5. Seksi ei enää anna sinulle yhteyden ja jakamisen tunnetta
6. Sinulla ei ole koskaan seksuaalisia ajatuksia tai fantasioita kumppanistasi
7. Toinen teistä on aina aloitteentekijä ja toinen tuntee tulleensa ahdistelluksi
8. Seksiä on van tiettynä aikana, kuten lauantaiyönä tai sunnuntai-aamuna
9. Pidät seurusteluaikaista seksiä parhaana
10. Seksistä on tullut mekaanista ja rutiinia
11. Sinulla on seksiä korkeintaan yhdestä kahteen kertaan kuussa

Jos olet vastannut oikein enempään kuin viiteen kohtaan kärsit seksittömästä tai vähäseksisestä suhteesta. 

Emme aina tule ajatelleeksi, että kun seksi toimii, se on positiivinen ja olennainen osa parisuhteesta. Se ei kuitenkaan ole silloin kaikista tärkein osa ja sen vaikutus parisuhdetyytyväisyyteen on noin 15 – 20 %:a.

Kuitenkin kun seksuaalisuus on vaikeuksissa, tai sitä ei ole, se ottaa kohtuuttoman voimakkaan osan, 50 – 70 %:a, ja riistää parisuhteen intiimiyden ja elinvoiman.

Hyvään parisuhteeseen kuuluu autonomian ja yhteisyyden tasapaino. Tila, jossa pidetään huolta omista tarpeista ja samalla jaetaan elämä intiiminä parina. Ollaan toistensa intiimit ystävät.

Parisuhde, jossa ei hyväksytä harrastusten erilaisuutta, tuntuu ahdistavalta. 

Toinen pitää enemmästä tanssimisesta, toinen on innokkaampi lautapeleihin. Toinen pitää veneilystä ja toinen patikoimisesta. Toisen mieliruoka on lihakeitto ja toisen makaronilaatikko. 

Pari saavuttaa tasapainon, joka tunnustaa kummankin yksilöllisyyden ja samalla parin yhteisyyden. Erilaisuus harrastuksissa, lomissa ja ruoissa on hyväksytty ja siitä jopa nautitaan.

Miksi samaa erilaisten seksuaalisen halujen kohdalla ei käy näin?

Uskon, että pari voi toimia samalla tavoin myös seksuaalisuuden alueella ja välttää valtataistelun kunhan seksuaalinen halu pidetään parin yhteisenä kysymyksenä. Molemmat puolisot ilmaisevat tunteitaan, esittävät seksuaalisia pyyntöjä ja tekevät intiiminä tiiminä sopimuksen hoitaa halua ja seksuaalisuutta. He hyväksyvät seksuaalisten halujen erilaisuuden eivätkä tipahda syyllisyyden ja syyttelyn ansaan tai pakottamiseen. He sitoutuvat parisuhteen seksuaalisuuteen, nauttivat koskettamisesta ja omaksuvat laajan näkökulman intiimiyteen ja seksuaalisuuteen.

Kuinka edistää läheisyyttä ja intiimiyttä

A: Emotonaalinen intiimiys:

•       Erilainen kuin romanttinen rakkaus

•       Jaetaan sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä tunteita; tunne siitä, että on välitetty ja tunne siitä, että välittää toisesta

•       Sekoittaa autonomian ja yhteisyyden

•       Sisältää vapauden ilmaista tunteita ilman kumppanin hyväksyntää

Harjoitus: INTIIMIT TREFFIT:

Perinteisesti miehet aliarvioivat emotionaalista intiimiyttä, joten mielestämme miehen pitäisi olla alkuvaiheessa aloitteen tekijä näillä treffeillä.  

Olkaa varmoja, että olette molemmat virkeitä ja hereillä. 

Varatkaa aikaa riittävästi (30 – 60 minuuttia) ja varmistakaa, ettei teitä häiritä (lapset hoitoon, puhelimet kiinni, ovikellot ym. kytketään irti). 

Mies voi tehostaa ympäristöä haluamallaan tavalla (lasi viiniä, erikoisteetä tai – kahvia, istutaan parvekkeella ym.). Aloitteen on oltava henkilökohtainen ja kutsuva – ei ”nyt meidän on tehtävä tämä harjoitus”.

Keskustele kokemuksesta, joka tuntui sinusta erityisen emotionaalisesti intiimiltä (esim. kävelin rannalla kanssasi ja tunsin suurta läheisyyttä, ilmaise toiveitasi ja unelmiasi, muistele intiimiä rakastelukertaanne, kerro kumppanillesi lapsuudestasi ja siitä, missä kasvoit ja millainen lapsuutesi oli, jaa hänelle surullinen menetyksesi ja itke hänen kanssaan ym.)

Keskity tunteisiin, ei tapahtumiin. Kuinka avoin olit? Kuinka läheiseksi tunsit? Kuinka luottavainen olit?

Seuraava kohta on vaikea ja sensitiivinen. Mitkä asenteet, käyttäytyminen ja tunteet estävät intiimiyttäsi? Keskity omiin tunteisiisi ja omaan käyttäytymiseen, älä siihen, mitä kumppanisi tekee tai jättää tekemättä. Mieti mitä etua sinulle on näistä esteistä ja oletko halukas luopumaan niistä.

Tee kolme pyyntöä, jotka vahvistaisivat intiimiyden tunnetta. Muista, että ne ovat pyyntöjä, ei vaatimuksia. Mitä haluaisit kumppanisi sanovan tai tekevät, jotta sinun intiimiyden tunne vahvistuisi.

Mitä eroa on vaatimuksella ja pyynnöllä:

•       VAATIMUS: ”Tee niin kuin minä haluan, nyt, tai siitä seuraa sinulle epämiellyttäviä seurauksia.”

•       PYYNTÖ: ”Tämä on, mitä minä tunnen ja mitä haluan, olen avoin tunteissani ja tarpeissani, haluan tämän olevan yhtä nautittavaa meille molemmille.”

•       Vaatimuksella voittaa seksuaalisen taistelun, mutta häviää intiimin siteen. Pyynnöllä sekä yksilöiden että suhteen intiimiys voittaa.

B: Seksuaalinen intiimiys:

•       Ydinolemus on avoimuus ja mukavuus, kyky jakaa keho toisen kanssa ja erikoisesti kyky jakaa eroottisia tunteita

•       Tietoisuus tunteista ja tarpeista

•       Vapaus ottaa seksuaalisia riskejä ja kommunikoida haluista

•       Mielihyvä ilman vaatimuksia on avaintekijä

•       Kosketus = pyyntö, ei vaatimus

•       Intiimillä pakottamisella ei tilaa parisuhteessa

•       Miehet eivät uskalla pyytää halausta, joten he pyytävät seksiä. Naiset eivät uskalla pyytää seksiä, joten he pyytävät halausta.

Harjoitus:                     SEKSUAALISET TREFFIT

Harjoituksella vahvistetaan seksuaalista vuorovaikutusta ja mielihyvää. Perinteisesti ajatellaan mies tekee aloitteita useammin kuin nainen, joten naisen saa olla näillä treffeillä aloitteen tekijänä. 

Ihanne tilanne on kuitenkin se, että molemmat – sekä mies että nainen – yhtälailla tekevät seksuaalisia pyyntöjä ja ovat vapaita sanomaan EI ja ehdottamaan vaihtoehtoista tapaa olla fyysisessä yhteydessä. 

Aloitetaan menemällä suihkuun yhdessä. Puhtaus (erityisesti sukuelinten) edistää seksuaalisuutta. Kylpeminen tai suihkussa käyminen voi olla sensuaalinen kokemus.

Aloita pesemällä kumppanin selkä, Tunnustele lihaksia ja jänteitä, hankaa ja hiero hellästi, pyydä häntä kääntymään ja saippuoi hänen rintansa, vatsansa, pakaransa, sukuelimet ja jalat. Anna hänen saippuoida ja pestä itsesi. Monet parit huomaavat tämän olevan kutsuvaa ja eroottista. Kun kuivaat hänet leiki hänen vartalollaan mukaan lukien hänen sukuelimillään.

Jatkakaa sen jälkeen makuuhuoneeseen alastomana. Aloittakaa koskettelu ja käyttäkää antaja – vastaanottaja rooleja. Suurin piirtein keskivaiheilla vaihtakaa molemmin puoleiseen kosketteluun. Kiinnittäkää huomiota tunteisiinne. Tutkikaa ja katsokaa, mikä tuntuu hyvältä. Mikä on paras tapa siirtyä miellyttävästä koskettelusta eroottiseen kiihottamiseen.

Perinteisesti seksuaalinen käsikirjoitus on se, että esileikin jälkeen siirrytään yhdyntään. Mies ohjaa esileikkiä saadakseen naisen valmiiksi yhdyntään.

Olkaa intiimejä kumppaneita, jotka sitoutuvat mielihyvään, johon ei liity vaatimuksia ja joka kehittyy eroottiseksi kiihotukseksi. Se sisältää yhdynnän, mutta ei ole rajoittunut yhdyntään.

Yleensä parit ovat tottuneet miehen nopeaan intensiiviseen kiihottumiseen. Tämän vuoksi parit yleensä menevät yhdyntää miehen ensimmäisen erektion aikana. Tässä harjoituksessa, jossa nainen sekoittaa sukuelinten kiihottamisen ja muun kehon kiihottamisen, miehen erektio menee ja tulee. 

Se on yleensä uusi kokemus monelle. Tämä kokemus hyödyllinen, koska monesti naiset kokevat miehen erektion vaatimuksena. Sen nähdessään heistä tuntuu, että heidän täytyy tehdä jotain. Ainakin aloittaa yhdyntä tai tuottaa miehelle orgasmi. Mielenkiintoista on se, että miehet luulevat erektion tarkoittavan sitä, että heidän täytyy olla seksuaalisesti kiihottuneita ja ryntäävät yhdyntää vaikkei he tunne oloansa kiihottuneiksi. Molemmat kumppanit voivat oppia nauttimaan erektiosta normaalina reaktiona koskettamiseen ja mielihyvään ilman tunnetta vaatimuksesta.

 Varsinkin seksuaalisuuteen liittyvät harjoitukset saattavat aiheuttaa ahdistusta ja sitä varten parin on hyvä sopia ns. turva-asento. Tällä tarkoitamme asentoa, jossa ei katkaista fyysistä kontaktia ja siinä pysytään niin kauan kunnes ahdistus lievenee. Tällainen asento voi olla esimerkiksi halaus (halaa kunnes rentoudut). Tarpeen vaatiessa halataan niin kauan kuin on tarpeen. Sitten keskustellaan intiimisti, mitä tapahtui ja onko mahdollista jatkaa siitä, mihin jäätiin.

      Seksuaalinen halu:

•       Perustuu emotionaaliseen ja seksuaaliseen intimiteettiin – ei romanttiseen rakkauteen tai intohimoiseen seksiin

•       Mukavuus, ihastus ja luottamus hoitavat halua (kuuma seksi haihtunut ajat sitten)

•       Avain on  säännöllinen seksuaalinen kontakti: mitä enemmän puolisot tuntevat, että he ansaitsevat seksuaalista mielihyvää ja odottavat tyydyttävää kokemusta, sitä voimakkaampi on halu.

Lopuksi:

•       Ydinkysymys löytää autonomian ja yhteisyyden tasapaino

•       Myytti: Miehet arvostavat seksiä, naiset parisuhdetta ei ole totta. Suhteet terveempiä jos molemmat arvostavat emotionaalista ja seksuaalista intiimiyttä.

•       Miehille ero epäterveellinen. Miehet tarvitsevat parisuhdetta.

•       Arvostaminen = hyväksymistä, kunnioittamista ja huolenpitoa (kumppani, suhde), heikkouksineen, vahvoine puolineen, luonteenpiirteineen ja haavoittuvuuksineen

•       Seksuaalisuuden ydin = antaa ja saada mielihyvää tuottavaa kosketusta

•       Parisuhde voi selvitä ilman orgasmia, mutta se ei voi selvitä ilman kosketusta ja emotionaalista yhteyttä

Edelliset harjoitukset ovat läheisyysharjoittelun ytimenä, sillä emotionaalinen ja seksuaalinen intimiteetti muodostavat kaksi tasoa, jotka ovat löydyttävä suhteesta. Mikäli suhteessa on kymmenen päivän jakso ilman mielihyväorientoitunutta kosketusta, jompikumpi puoliso tekee aloitteen intiimeistä treffeistä.

Näiden harjoitusten lisäksi on hyvä tehdä niin sanottu SULJE PAKOTIE – HARJOITUS: Molemmat listaavat erikseen kaikki ne harrastukset, luottamustoimet, työt ja muut vastaavat, jotka vievät aikaa yhteiseltä ajalta. Tämän jälkeen he asettavat ne tärkeysjärjestykseen ja sen jälkeen miettivät, mistä ovat valmiit luopuman yhteisen ajan hyväksi. Näin he sulkevat ne pakotiet, joita ovat oppineet käyttämään, jotta ei tarvitse olla yhdessä. OLE REHELLINEN ITSELLESI.

Lisäksi tehtäviä harjoituksia:

1. Keskeytetty suudelma
2. Halaa kunnes rentoudut
3. Silmät auki rakastelu
4. Katsekontakti istuen tai päät tyynyllä
5. Kolmenlaista koskettelua (tunnekosketus, aistillinen kosketus, seksuaalinen kosketus)

Kaikessa harjoittelussa ja olemisessa on ytimenä antaa – saada olemus. Se, mitä minä teen tai annan, on minun lahjani puolisolleni – ilman mitään vaadetta vastalahjasta. Kun minä huolehdin toisen tarpeista, saan vastalahjaksi automaattisesti sen, että minun tarpeistani huolehditaan. Minun ei tarvitse vaatia mitään ja voin luopua itsekkäästä vaatimuksesta, että toisen on huolehdittava minun tarpeistani.

Näitä harjoituksia oli suunnittelemassa myös 

Riitta Ala – Luhtala

TtM, lehtori

psykoterepeutti

psykoterapeutti

seksologi, seksuaaliterapeutti (NACS)

Suru on kotinsa menettänyttä rakkautta

        SURU ON KOTINSA MENETTÄNYTTÄ RAKKAUTTA

Viime kuukausina  olen saanut lukea jatkuvasti lehtien sivuilta toinen toistaan järkyttävimmistä onnettomuuksista ja tapahtumista, jotka ovat koskettaneet satojen ja jopa tuhansien ihmisten elämää. 

Tämä saa minut kirjoittamaan surusta - tunteesta, joka on meille kaikille niin tuttu ja samalla niin tuntematon, pelottava ja samalla niin mukaansa vievä.

Sureminen on ihmiselle todella raskasta työtä. Sille on annettava rauhaa, aikaa ja tilaa, jossa mitkään käskyt ja yllykkeet eivät häiritse sitä, mikä ihmisen sisällä tapahtuu. Sen täytyy saada tapahtua kätkössä.

Sitä ei saa medikalisoida eli tehdä sairaudeksi, jota pitää ”pakkohoitaa”.

Ja se tapahtuukin vain kätkössä, piilossa. 

Ihminen vaeltaa kuin savuisessa, usvaisessa laaksossa, jossa usva tarttuu silmän pintaa tehden siihen ikään kuin kalvon, joka estää näkemästä kunnolla. On vain edettävä eteenpäin omaan tahtiin tietämättä itsekään mitä tapahtuu.

Miksi se on niin raskasta työtä? Koska siinä syntyy uutta...

Surutyöstä puhutaan yleensä vain kuoleman yhteydessä.

Minun mielestäni kaikki elämän menetykset kutsuvat meitä jonkinasteiseen surutyöhön:

Lapsen lempilelun rikkoutuminen; koulunvaihto; muistoesineen katoaminen; paikkakunnalta muutto; menetetty terveys; avioero; ohitettu seksuaalisuus; täyttymätön unelma; syli, johon ei koskaan päässyt; ystävä, joka hylkäsi; perheyhteys, jota ei koskaan ollut.

Suuret menetykset näyttävät vaativan ainakin vuoden ja usein paljon enemmän aikaa, ennen kuin löydämme sisäisen suostumisen menetyksiin ja voimme sovinnolla luopua menetyksistä.

Itseäni on  ärsyttänyt se, että jopa surutyöstä tehdään kaavoja ja diagrammeja. Ikään kuin olisi olemassa joku oikeaoppisesti läpikäytävä luopuminen, johon voi kirjiottaa käteviä tee-se-itse-oppaita.

Ei ole mitään yhtä oikea ohjeistoa lähimmäisen surun kohtaamiseksi, vaan yleensä spontaanius, aitous ja intuitionsa noudattaminen  ovat tärkeitä ja ovat harvoin väärin. Sitä paitsi on kohtuutonta vaatia ihmiseltä sellaista, mihin hänellä ei sillä hetkellä ole edellytyksiä.

Kaikki eivät voi olla surevalle turvallisia olkapäitä ja superauttajia.

Suostuttuani  katsomaan oman surutyöni vaiheita huomaan, että niiden hahmottaminen auttaa kuitenkin ymmärtämään, mitä  olen käynyt, tai olen käymässä läpi - ei mitä minun pitäisi käydä läpi. 

Jo sen käsittäminen, että suru on elämään kuuluva prosessi, joka johtaa sovintoon, eikä vain päättymätön tila, on omiaan tuomaan lohtua.

Muistan aina ystäväni ja opettajani , nyt edesmenneen, Martti Lindqvistin sanat: ” Olet oikeasti elänyt, koska sinulla on surtavaa.”

Parisuhde ihmistä kasvattavana systeeminä

Moni on miettinyt elämänsä aikana, mikä parisuhde oikein on ja mitä parisuhderakkaus oikein on.

Näitä kysymyksiä varten olen tänään aloittanut blogini ja pyrin päivittelemään asiaa sivuavia juttuja.

Tästä se lähtee!!

Parisuhde kasvattaa ihmistä

1. Parisuhde ja työ

Vastoinkäymisten voittaminen yhdessä yhdistää ja antaa varmuutta eteen tulevien ongelmien selvittämissä ja on selvää, että tämä pätee yhtä hyvin parisuhteessa kuin työyhteisössä. Voidaan todeta, että molemmissa pärjää samoilla säännöillä.

Vielä tänäkin päivänä on totuttu pitämään perhe-elämää ja työelämää toistensa kilpailijoina. Mietitään ahmaiseeko työelämä kaiken muun elämän ja pitääkö meidän uhrata työelämän hyväksi muut elämänarvot.

Energinen, hyvä parisuhde nostaa ihmisen itsearvostusta ja se ei voi olla heijastumatta työelämään. Molemmat tukevat parhaimmillaan ihmisen hyvinvointia ja ovat tasapainossa ollessaan tukevat kumppaneiden itsetuntoa, lisäävät itsenäisyyttä ja antavat mahdollisuuden henkilökohtaiseen osaamiseen.

Sekä työelämässä että parisuhteessa menestyminen vaatii samoja asioita: Sanoja, tekoja, yhteistä suunnittelua, ideoita, parempia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. Kaikki ne opitaan harjoittelemalla.
Muun muassa professori Kaarina Määttä on listannut sääntöjä, jotka sopivat sekä parisuhteen että työelämään:

1.    Asioiden tärkeysjärjestyksen tulee näkyä myös ajankäytössä

2.    Myös parisuhde vaatii aktiivisuutta, luovuutta ja uutteruutta

3.    Molemmat elämänalat vaativat sitoutumista, keskittymistä ja omistautumista

4.    On pystyttävä sietämään arkea ja sen rutiineja

5.    Menestys vaatii sinnikkyyttä, rohkeutta ja itsekuria

6.    Molemmissa täytyy hyväksyä muutoksia ja kehittyä

7.    Molemmat vaativat ristiriitojen ratkaisutaitoa ja stressin sietoa

 2. Työ- ja toimintakykyä ylläpitävä ja toimintakykyä edistävä parisuhderakkaus

Parisuhteen solmiminen on valinta, joka tavallisesti perustuu rakastumiseen ja kiintymykseen. Toiseen rakastutaan sellaisena kuin hänet nähdään ja koetaan todellisuudessa ja toiveissa. Suhde voidaan solmia myös toisten tiedostamattomien puolien kanssa perustuvaan salaiseen sopimukseen sitoutuen.  Nainen ja mies ikään kuin jatkavat omassa lapsuuden perheessään keskenjääneitä asioita, omaa kasvua - omaa yksilöitymistä.  Kumppaneista tulee toistensa tarpeiden ja ristiriitojen työstäjiä. 

Rakkaus on mysteeri ja tuskin mikään inhimillisen kokemuksemme alue on niin monikasvoinen kuin se on.   Siihen liittyy perustarve yhteydestä toiseen, suhteeseen, jossa voi saada ja antaa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Rakkaus on elämänvietti, joka varustaa ihmisen rohkeuden, toimintatarmon, helläsydämisyyden ja anteeksiantavan myötätunnon yhdistelmällä. Tunteita ja rakkautta verrattaessa huomataan, että rakkaus tapahtuu ja tunteet omataan. Tunteiden voidaan sanoa asuvan ihmisessä, mutta ihminen asuu rakkaudessa eli se ei ole meissä sisällä, vaan se on meidän välillä – Minän ja Sinän välillä. Se on minun vastuuntunnetta Sinusta ja tähän rakentuu kaikkien rakastavien yhdenvertaisuus.

Rakkaus lisää elämänhalua ja sitä kautta hyvinvointiamme.  Rakkaus on sitä, että ihminen antaa osan itseään, sitä mikä on hänelle kaikkein rakkainta ja kaikkein arvokkainta; sallii toisen päästä osalliseksi ymmärrystään, ilojaan, harrastuksiaan, huumoriaan, surujaan – osalliseksi omaa elämäänsä. Rakkaus mahdollistuu vastavuoroisessa ja molemminpuolisuudessa, jossa erillisyys ja kiintymys vuorottelevat.  Se on kokemus, joka ilmenee emootioina, tunteina, asenteina, suhtautumisena ja tekoina suhteessa toiseen ja itseen.

Meissä on paljon sellaista, mikä vielä meille itsellemmekin on salaisuutta, mutta eläessämme vuorovaikutuksessa toisen kanssa, voimme kasvaa sellaiseksi, mitä emme vielä ole. Meillä on mahdollisuus tulla itsenäisiksi yksilöiksi, jotka ottavat päätöksissään huomioon toisten edut, mutta eivät tee päätöksiään pakotettuna.

Ajatukset rakkaudesta kuvaavat ihannetta, johon pyritään, mutta joka elämän arjessa joutuu monenlaisten paineiden kuormittamaksi.  Ihanteena voi ajatella, että rakkaussuhde on kuin syli, jossa voi levähtää, saada tarvittaessa lohdutusta, olla oma itsensä ja jossa voi kasvaa - yksilöityä. Rakkaus koetaan suhteessa, mutta se palaa jokaisen subjektiiviseksi kokemukseksi, joka integroituu ihmisen sisäiseksi voimavaraksi.  Näin elämässä kiinni oleminen ja erilaiset luopumiset helpottuvat.

Elisabeth Kubler-Ross on sanonut: " Kun kohtaat oman kuolemasi, vain se rakkaus, jonka olet antanut ja saanut, vain se merkitsee, kaikki muu, kaikki saavutukset ja taistelut, kaikki unohtuu muistoissasi".

Parisuhteessa, samoin muissa suhteissa ryhmät mukaan lukien, on aina tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, kaikkine puolineen.  Nämä torjutut puolet pyrkivät hyvin nopeasti suhteen solmimisen jälkeen tulemaan esiin.  Onko voinut kokea mielihyvää, ilman että on tarvinnut pelätä mollatuksi tulemista, vai onko voinut pettyä ilman, että on tarvinnut kokea hyljätyksi tulemista. 

Parisuhderakkaudessa toinen, jonka olemme idealisoineet tietynlaiseksi, väistämättä aiheuttaa pettymyksiä. Nämä pettymykset koetaan useimmiten arkielämässä erilaisina kommunikaatiovaikeuksina. Parisuhteen todellisena toiveena on toisen kohtaaminen. Kohtaamisessa ei ole kyse monologista, vaan dialogista, jossa antaudutaan kommunikaatioon emotionaalisella tasolla.  Rohkeutta pettyä itseen ja toiseen ilman, että se aiheuttaa tunnetta hylätyksi tulemisesta ja siitä, että joutuu vain toisen käyttöön.  Toimivassa parisuhteessa hyväksytään erillisyys sekä oikeus omiin ja toisen tarpeisiin, nautintoon ja iloon uskaltautuminen yhteisten kokemusten ja ymmärtämisen kautta.

Tässä tulee esiin se totuus, että parisuhteen ydin ei ole harmonia vaan alati paikkaansa etsivä tasapaino, joka takaa uudelleen arvioinnin ja muutoksen suhteen aikana.

Epäterveissä suhteissa ylläpidetään harmoniaa toistamalla pakonomaisesti ratkaisuja, jotka ovat olleet aikaisemmin tehokkaita. Tilanteet ovat kuitenkin olleet erilaisia.

Parisuhteen ytimessä on eroottinen ja intiimi seksuaalisuhde.  Eri elämänvaiheissa ja suhteen muuntuessa seksuaalisuus painottuu eri tavalla ja vaihtelee. Hyvä seksuaalisuhde tukee rakkautta ja muodostaa suhteeseen kantavan voiman, jonka varassa suhteen muut prosessit voivat toteutua.  Huonosti toimiva ja turhauttava seksuaalisuhde murentaa luottamusta ja heijastuu myös muille elämänalueille.

3. Intiimiys parisuhteessa

Parisuhteen onnistumisen edellytyksenä on molempien kumppaneiden erillistyminen omaksi itsekseen. Tämä mahdollistaa suhteen intiimiyden. Intiimiydellä tarkoitetaan tässä sitä, että voi tuntea itsensä toisen läsnä ollessa. Tämä edellyttää omaksi itseksi tulemista.

Intiimiys edellyttää:

1. Itsensä selkeää tuntemista tärkeän kumppanin läheisyydessä
2. Kykyä säädellä omaa ahdistusta
3. Kykyä olla ylireagoimatta kumppanin ahdistukseen ja ylireagointeihin
4. Halukkuutta kestää kipua ja kasvua

Näin saavutettu intiimiys saattaisi kuulostaa: ” Minä haluan, että sinä tunnet minut ennen kuin kuolen. Minä haluan jakaa kanssasi päiväni, jotka olisivat muutoin tarkoituksettomia. Olisi mukavaa jos olisit samaa mieltä kanssani, ihanaa jos pitäisit minusta. Eritoten haluan tietää, että joku todella tuntee minut ja mitä olen. Enemmän kuin pelkään sinun hylkäämistäsi, minä pelkään, etten pääse koskaan kuolevaisuuteni yli. Kuolevaisuuteni, joka erottaa minut sinusta ja muista. Pidän huolen omista tunteistani. Tunne sinä vain minut – ja minun seksuaalisuuteni.”

Intiimiys ei ole aina tyynnyttävää ja se ei aina tunnu mukavalta. Se on kuitenkin sitä, miten menemme niiden ihmisten luo, joiden kanssa haluamme olla.

Hyvältä tunteminen vaatii rohkeutta. Päinvastoin kuin ajatellaan, meidän on helpompi tuntea ”pahalta”. Tämän osoittaa jo se, että jos ”hyvältä tunteminen” olisi helpompaa, onnellisia ihmisiä olisi enemmän. Onnettomana oleminen vaatii paljon vähemmän kuin onnellisena oleminen. Onnellisena oleminen vaatii rohkeutta olla taipumatta elämän tuottamien pettymysten ja turhautumien edessä.

Rakkaus ei ole heikkoja varten, se ei ole lapsia varten. Jokaisen hyvän parisuhteen lopputulos on se, että kumppani hautaa toisen kumppanin. Tätä tarkoittaa rakastaminen elämän ehdoilla. Kuinka monella meistä on voimaa sanoa: ”Kipu silloin on mielihyvää nyt.”